Crufts 2003 

Crufts on instituutio, kaikkien koiranäyttelyjen äiti - vaikka ihan ensimmäinen järjestetty näyttely olikin vuonna 1891 vain pointtereille ja settereille. Cruftsin perustaja ja kehittäjä Charles Cruft antoi tuolloin oman nimensä Royal Agricultural Hallissa järjestämälleen näyttelylle. Se on televisoitu vuodesta 1950 lähtien; nytkin näimme kolmena ensimmäisenä päivänä tunnin lähetyksen ja neljäntenä peräti kaksi tuntia! Tänä vuonna oli vuorossa sadas Crufts, nyt 13. kerran Birminghamin NECissä. Aikaisempana näyttelypaikkana oli Earls Court Lontoossa.
Nelipäiväiseen näyttelyyn oli tänä vuonna ilmoitettu yli 22.000 koiraa. Yleisöä oli yli 123.000! Bordereita oli ilmoitettu 222. Voidakseen osallistua Cruftsiin, englantilaisen koiran tulee olla valio tai sillä on oltava näyttelysijoitus; esim. 1-3. luokassaan edellisen vuoden aikana sertinäyttelyssä tai edellisessä Cruftsissa jne. Vuodesta 2001 ovat myös ulkomaiset koirat voineet osallistua, jos ne täyttävät "qualifioinnin" - KANS MVA, ROP/VSP määrätyissä näyttelyissä (esim. Messari, Hund jne). Lisäksi on anottava Kennelkubilta ATC (Authority To Compete), joka vaaditaan aina ulkomaiselta koiralta osallistuessaan brittinäyttelyyn.

Riepu Cruftsiin?
Olin ensimmäisen kerran katsomassa Cruftsissa vuonna 1993 - ennen kuin oma kasvatusharrastukseni oli edes alkanut. Kyllä oli maalaisflikka ihmeissään. Viisi Messarin kokoista hallia, kehät vihreän maton peittämiä. Siinä kehän laidalla istuessani silloin mietiskelin, millaista olisi joskus pyörähtää vihreällä veralla oman koiran kanssa…
Riepun saavuttaessa Amsterdamissa JMV-02 -tittelin, tuli kaupan päälle osallistumisoikeus Cruftsiin. Kaikissa dokumenteissa oli ilmoitettu, että se toisi osallistumisoikeuden vasta vuoden 2004 Cruftsiin. Sitä vastoin Messari -02 antaisi 2003 oikeuden. Itsepäinen kun olen, en uskonut että asia voisi olla näin. Anoin ATC:n, laitoin ilmoittautumisen, eikä kukaan pistänyt hanttiin. Varmuuden vuoksi Riepu kävi Messarin jälkeen Brysselin voittajanäyttelyssä, jossa oli ROP/VSP -koirille jaossa osallistumisoikeus 2003 Cruftsiin…

Paperisota
Päätös oli tehty, Cruftsiin lähdetään. Mutta ensin ne paperit. Verinäytteet oli otettu jo edellisenä kesänä, sopivasti rabiesrokotuksen ja sirutuksen jälkeen. Suomesta on kaksi vaihtoehtoa matkustaa Iso-Britanniaan eläimen kanssa; Kanaalitunnelia pitkin tai Finnairin kuljettamana rahtina Heathrowiin. Nimenomaan vain Finnair ja vain rahtina. Rahtikuljetuksen varauksen voi tehdä Finnairilta aikaisintaan kuukautta ennen. Kuvittelin, että silloin on hirmuinen koirakansanliike ja olin laskenut tarkasti allakasta aamun, jolloin pääsen soittamaan varausta; ruumaan kun otetaan vain kaksi koiraa kerrallaan. Rahtipaperit tulivat faxilla saman tien ja tuntui kuin matka olisi jo alkanut!
Cruftsistakin tuli postia; kataloogilapppu, koiran ja handlerin sisäänpääsy, apulaisen sisäänpääsy ja näyttelystä poistumislappu. Näyttelynumero olisi odottamassa loosissa, jossa koiran olisi oltava näytillä poistumisaikaan saakka lukuun ottamatta kehässä pyörähtämistä ja pissalla käyntiä.
Tässä vaiheessa aloin jo ihmetellä, mihin oikein olinkaan ryhtynyt! Cruftsiin - mie ja Riepu! Eikä Pasikaan älynnyt pistää hanttiin… olisihan Pornaisissa sentään samaan aikaan agilitykisat ja kaikki!
Pet Travel Scheme - eläinten matkustusohjelma - edellyttää, että kuljetusyhtiö faxaa kaikki paperit tarkistettavaksi Heathrowiin saapumista edeltävänä päivänä. Tämä on hyvä systeemi - olisikin katastrofi huomata vasta perillä, että joku leima on väärässä kohdassa!
Britteihin pääsyyn tarvitaan kolme paperia - yksi on omistajan vakuutus siitä, että eläin ei ole ollut EU:n ulkopuolella 6 kk aikana ennen maahantuloa. Toisen eläinlääkäritodistuksen täyttää virkaeläinlääkäri, jossa on tarkistettu koiran ID ja vasta-ainetesti. Toisen voi täyttää myös yksityinen eläinlääkäri, jossa todistetaan kirppu- ja hakamatohäädöt. Ne on oltava tehtynä aikaisintaan 24 ja enintään 48 tuntia ennen maahantuloa. Kaikki ohjeet ja lomakkeet on saatavana Kennelliitosta.

Matkaan!
Olimme ajoissa - ja aikaisin kentällä. Riepun matkakaverina oli Irlantiin matkalla ollut diplomaattilabbis. Ei siis mitään Crufts-ruuhkaa - olihan Suomesta ilmoitettu vain 11 koiraa, joista iso osa taisi mennä autoillen.
Kun koneen pyörät koskettivat englantilaista kiitorataa, Riepu kuului haukahtavan muutaman kerran. Ilmeisesti laskeutumistekniikassa olisi ollut toivomisen varaa. Olimme vuokranneet auton, mutta päätin etten lähde seikkailemaan Heathrowissa ensin rahtitoimistoon maksamaan "saapumismaksua" ja sitten noutamaan Riepua eläintoimistosta. Hyvä niin, rahtitoimistoa oli taksikuskinkin vaikea löytää. Eikä Riepu ollut moksiskaan matkustamisesta! Olivat käyttäneet sen ulkona - tuli siinä jalannostolle hintaa - yli 60 puntaa!
Samalla koneella tulivat myös Liisi ja Cindy. Raiku oli jo tullut Lontooseen aikaisemmin ja teimme treffit autovuokraamoon. Annikan piti laskeutua tuntia myöhemmin Amsterdamin kautta tulleella koneella ja oli määrä tulla samalla kyydillä. Muuten aikataulu olisikin natsannut, paitsi että Amsterdamin kenttä oli suljettu sumun vuoksi ja kone olikin laskeutunut Düsseldorfiin odottamaan ilman kirkastumista. No, samassa koneessa oli ollut muitakin Birminghamiin tulijoita, joten Annika lyöttäytyi porukoihin ja tuli bussilla perässä.
Pietiläiset ja Haavistot lensivät Manchesteriin ja tulivat myöhemmin illalla samaan hotelliin. Lisää suomalaista borderiväkeä tapasimme kehän laidalla!

Show ja neuvot
Näyttelyaamua varten oli laadittu taktiikka; kehänvieruspaikat menevät nopeasti! Koirat pääsevät sisään klo 6.30 alkaen. Olin tehnyt etukäteen porukalle nimilaput. Annika otti laput ja tuli kanssani sisään assistentin lapulla. Olimme valinneet sisääntulo-oven siten, että pääsemme lyhintä reittiä kohti kehäämme. Meikäläinen toi koiran, Annika juoksujalkaa suoraan kehään ja laputtamaan tuoleja! Eikä yhtään liian aikaisin, olimme seitsemältä sisällä ja saimme viimeiset ensimmäisen rivin paikat! Itselleni en ollut kirjoittanut lappua, sillä arvelin etten pysty kuitenkaan istumaan paikoillani…
Riepu oli hyvässä kunnossa ja se esiintyy mallikelpoisesti. Jos malttaa. Mitään hätää ei pitänyt olla, tulospaineita ei ollut. Mutta silti jännitin hirmuisesti. Lie tarttunut Riepuunkin, se kävi ylikierroksilla. Näytin sitä muutamalle halukkaalle ennen kehää ja päätinkin pitää sen narussa vierelläni boxin sijaan. Ystävällisesti neuvoivat - älä nyt väsytä sitä ennen kehää, vuoroonne on vielä aikaa… sehän juuri olikin tarkoituksemme!
Olin kysynyt neuvoa luokan valinnasta ja se menikin nappiin; limit dog -luokassa oli "vain" yhdeksän koiraa. Avoimessa olisi jo ollut 22, championeja ja ties vaikka mitä. Siinä odotellessamme sainkin kuulla arveluja luokkamme voittajasta. Se ei ollut Riepu. Ja taas neuvottiin; kehässä saa itse valita paikkansa. Oli oltava kärppänä syöksymään kehään, kun edellinen luokka on poistunut. On tärkeää olla alkupäässä - toisena mieluimmin. Niiltä paikoilta useimmin sijoitutaan. No, voittaja oli se ensimmäinen ja me sitten toisena… kait moiseen on oikeasti uskottava!

Kehässä!
Ensin siis sijoituttiin vapaasti rinkiin ja seisotettiin koiria ennen kuin tuomari komensi liikkeelle. Pari kierrosta ja pöydälle, ihan sama meininki kuin meilläkin. Pöydällä arvostelun jälkeen kolmio ja edestakaisin kukin vuorollaan. Kun kaikki oli arvosteltu, taas kaikki liikkeelle ja seisomaan, josta tuomari poimi ensin jo etukäteen veikatun voittajan ja sitten - meidät! Vautsi! Ruusuke ja sijoituskortti kainalossa poistumme jo rivistä, kun muistin että - arvostelu! Palasin äkkiä takaisin, siellä tuomari jo kirjoittikin luokan voittajan arvostelua muistiin. Kolmen ensimmäisen luokkasijoitetun kirjallinen arvostelu julkaistaan myöhemmin Dog Worldissä. Tämä systeemi salli sen, että yksi tuomari arvostelee näppärästi 222 koiraa päivässä.
Aah, Riepu boxiin ja syömään evääksi varattua aamupalaa. Olihan sentään jo puolipäivä. Sitten äkkäsin, että saatan päästä samaan rahaan vielä pyörähtämään bonuskierroksen. Jos luokkamme voittaja saisi sertin, niin Riepu nousisi kilpailemaan varasertistä. Hain sen taas boxista väsymään. Mutta sitten ne taas toppuuttelivat: eeeiii, ei se koira voita, vaan serti menee avoimen luokan voittajalle. Ja niinhän kävikin.
Oma unelmani oli kuitenkin toteutunut. Olin päässyt pyörähtämään Cruftsin vihreälle veralle oman kasvattini kanssa.
Sitä paitsi, tämä luokkasijoitus toi qualifioinnin myös ensi vuoden Cruftsiin…

Sunnuntai oli varattu shoppailuun. Illaksi haimme "kinkkiteikkarit" ja tälläsimme itsemme kahdeksi tunniksi telkkarin ääreen katsomaan Cruftsin erikoislähetystä. Annika oli niin äly, että osti videonauhan ja nauhoitti lähetyksen hotellimme aulabaarin telkkarista!
Kolmatta päivää Cruftsia en olisi enää jaksanutkaan…

Paluu
Maanantaina ajelimme takaisin kohti Heathrowia. Aikaa oli runsaasti, enkä voinut vastustaa kiusausta olla poikkeamatta ottamaan valokuvaa Silverstonen radan portilla - olihan kyydissämme nopea MacLaren!
Liikenneruuhka toisin saattaa heittää kaikki aikataulut nurinniskoin, kuten meille oli käydä. Juutuimme onnettomuuden aiheuttamaan ruuhkaan ja Annikalle tuli hieman kiire ehtiä omaan koneeseensa.
Sain laittaa Riepun menemään koneeseen niin myöhään kuin mahdollista. Se olikin jo sen verran väsynyt reissumies, että taisi nukahtaa oitis tyytyväisenä turvallisessa boxissaan. Väsyisihän ainaiseen kehumiseen, ihasteluun ja rapsutuksiin kuka tahansa…

Summa summarum
Kannattiko? Kyllä! Tämä kokemus kuuluu sarjaan "Nähdä Rooma kerran ja kuolla". Lähtisinkö uudestaan? Kyllä! Ehkäpä jo ensi vuonna!

 

Taas kerran tuhannet kiitokset kaikille kannustuksesta, avusta ja seurasta!
Ja Pasille Riepun lainasta.

Emppu

P.S.
BIS oli pekingeesi Danny, joka "ansaitsi" voittonsa - tämä oli sen viimeinen Crufts ennen eläkkeelle siirtymistään…

Näyttelykuvat näpsi Annika Koskinen.


 


Borderterrierikerho oli hyvin edustettuna


Pienen koiran pieni maja.


Unelma oli toteutunut!


Tuomari kirjoittaa arvosteluaan.


Nyt ei enää jännitä!


ROP CH Otterkin Blue Bayou Conunrdum (vas) VSP CH Orenberg Inkling Tuom. Mrs. Marjorie Stavely


Aamulenkillä...


joen rannalla. Taustalla hotellimme The Old School House Hotel.


Olisiko siellä kettu?


Pieni koira näytti vieläkin pienemmältä suuren ja tyhjän radan portilla.